Kotikalja.com

Kirpeitä kotikaljareseptejä ja tietoa kotikaljasta.

Tietoa kotikaljasta

Kalevalassakin mainittu kalja on mahdollisesti jopa 10 000 vuotta vanha keksintö. Varmuudella sitä on nautittu Mesopotamiassa ja muinaisessa Egyptissä. Teollisesti kaljaa on Suomessa valmistettu reilun sadan vuoden ajan, kun Nikolai Sinebrychoff aloitti Helsingissä panimotoiminnan vuonna 1819. Kotikaljaa on Suomen lisäksi nautittu aikojen saatossa eri puolilla maailmaa pitkään ja hartaasti. Monissa paikoissa tavallinen vesi ei kelpanut ihmisille janojuomaksi, koska se saattoi hyvinkin olla pilaantunutta tai sisältää taudinaiheuttajia. Lisäksi kaljassa ollut alkoholi tappoi haitallisia bakteereja sun muita pöpöjä.

Englanninkielisissä maissa kotikaljasta käytetään usein nimitystä low-alcohol beer. Venäjällä tällaista juomaa kutsutaan kvassiksi, virossa kaliksi. Venäläistä kvassia pannaan usein leipäviljasta ja lopputulosta ei Venäjällä mielletä alkoholijuomaksi lainkaan. Kvassin maustamiseksi saatetaan laittaa hedelmiä tai vaikka minttua. Myös virolainen leipäkalja kali on ohrasta ja ruismaltaista valmistettua.

Suomessa valmista kotikaljaa myydään pulloissa. Kaljaa saatetaan muualla maailmassa myydä jopa muovipusseissa. Esimerkiksi Olvin Kotikalja on alkoholipitoisuudeltaan 2,2 prosenttiyksikköä ja itse juoma on ruis- sekä ohramaltaista pantua. Litran pulloina myytävä Kotikalja sisältää yhteensä 304 kaloria. Säräpirtin nettikaupassa litran kotikalja on ruis- ja ohramaltaista valmistettua ja pullohinnaltaan kolmen euron arvoista. Sinebrychoffin Perhekalja sisältää 25 kcal/100 grammaa, Finn Springin Ukko-Pekka puolestaan 30 kcal/100 g.

S-ketjun Yhteishyvässä tutkittiin huhtikuussa 2009 kotikaljan ja maidon ekotehokkuutta. Tutkimuksessa todettiin juomavalinnaksi esimerkiksi luonaalle kannattavan valita kotikaljaa, sillä maidon ympäristövaikutus on sitä suurempi. Kotikalja onkin "Kotikalja vs. maito" -artikkelin mukaan maitoa ekologisempi juoma, koska se sisältää pääasiassa vettä. Kotikalja sopii myös vegaaneille, tosin ei gluteenittomaan ruokavalioon. Lisäksi kotikaljan kalorimäärä on maitoa alhaisempi — kevytmaidossa kun on desilitraa kohden 46 kcal ja kotikaljassa noin puolet siitä. Maidon valmistaminen lisäksi edellyttää lehmiä, jotka puolestaan tarvitsevat rehua ja jotka märehtimisen vuoksi aiheuttavat runsaasti metaania. Kotikalja ei toisaalta sisällä kalsiumia eikä D-vitamiinia.

Mallasuutteesta valmistettavan kotioluen ensimmäinen ja ehkä tärkein vaihe on huolehtia siitä, että valmistus- ja säilytysastiat ovat puhtaita. Kotivalmisteisen oluen nauttimisessa on hyvä huolehtia siitä, ettei juomaa säilytetä viikkotolkulla. Juoma on raikkaimmillaan jääkaapissa jäähdyttämisen jälkeen. Mikäli kotikalja maistuu liian makealta, siihen on laitettu liikaa sokeria. Jos juoma on laihaa, joko mallasuutetta on liian vähän tai vettä on liian paljon. Jos kotikalja on omituisen makuista, valmistusastiat eivät ole olleet puhtaita.

Kotitekoisen kaljan valmistamisessa vedellä on suuri merkitys. Parhaassa tapauksessa kalja valmistettaisiin lähdevedestä, sillä se on puhdasta eikä sisällä esimerkiksi klooria tai fluoria, joita eräillä paikkakunnilla hanaveteen lisätään. Fluorilla tai kloorilla ryyditettyä johtovettä voi parantaa kuitenkin siten, että se keitetään ja sen annetaan jonkin aikaa seisoa.


Kotikalja.com
Sivustolla listataan kotikaljareseptejä ja tietoa tästä lähes alkoholittomasta mallasjuomasta.